no pistetaan taa nyssit vauhtiin.

eli oon cable (hi cable) ja asustelen seittematta vuotta taalla koillis-englannissa enkkumiehen ja kahden suloisen ja harvinaisen aanekkaan tyton (3&5) kanssa. olen seurannut ja kirjoitellutkin tanne kuusi vuotta ja koukussa ollaan, se on myonnettava.

talla hetkella olen kai keski-ian tai kolmenkympin tms kriisissa varsinkin toitten osalta kun tekis mieli ruveta tekeen jotain oikeesti mielenkiintosta hommaa, mut en oikein ymmarra mita siella 'ulkona' on tarjolla ja mita ihmiset oikeesti tekee ja mihin sita omat rahkeet riittas. tyot vaihtuu ainakin vuoden valein ja tuntuu etta joka paikassa on joku idiootti joka saa tyoilmapiirin kamalaks. onko liikaa vaadittu etta loytas tyon jota olis kiva ja jopa innostava teha, ei olis jatkuvaa stressia ja tyokaverit olis mukavia? ei musta.. jos joku tietaa mista niita loytyy niin vinkkeja otetaan vastaan. ja yksityisyrittajyytta en ota vinkkina vastaan maailman tamanhetkisen tilanteen takia  

eli kiitos fellow anonyymit kapristelijat ja tervetuloa uudet kujeilijat ja taytyy sanoa, etta teen ehka maailman parasta bolognesea, vihaan carverya, kirsikkakokis on taysin aliarvostettua ja sunnuntaiajelijat sais kattoa kantrifailia ja pysya poissa tielta.

tanaan itkin kun katsoin ala aanesta-mainosta ja kaihoan moorseja. olen jopa niin kateva kasistani, etta kun tuli niin pirhanan kylyma (ja pimia, joka sai minut kikattelemaan) etta vasasin muksuille semmoset halloweenasut, etta niihin mahtuu kunnolla lamminta alle. mutsi tulee huomenna ja tuo miulle varmaan kouvolan lakua ja vasaa sitten meille plattyja. lauantaina matkataan whitbyyn osottelemaan mustiinpukeutuneita ihmisia ja maanantaina vois vaikka alottaa jonku tyon, kun sita varten se mutsi tanne kuskattiin, etta se vois kaitsea lapsia. jos en o toissa, ni mita hyotya siita sitten on? kysympa vaan. en o viela tavannu yhtaan paikallista suomalaista, ja koska kuherruskuukausi mieheni kanssa jatkuu yha, ei o kavereitaka siunaantunnu.ta.

Mariax, 28, opiskelija & charity worker, sinkku, vannoutunut brixtonilainen  .

Tykkaan nortin lailla kielista, yksityiskohdista ja pilkun ajoittaisesta viilaamisesta. Sitakin enemman baari-illoista hyvassa seurassa, matkoista tuntemattomaan ja sekalaisen seurakunnan keskella elamisesta.

Uskon ihmisiin ja teen taysin sydamin tyota auttaakseni edes muutamaa vahempiosaista maailmassa. Olen huono seuraamaan ja joskus ymmartamaankin politiikan suuria kiemuroita, mutta erinomainen hands on - tyossa ihmisten keskella.

Ihania tarinoita.

Cable sai mut hymyilemään  

TurboElli iltaa. Kaksysi kohta täynnä. Oulusta lähtösin. Kuus vuotta Leedsissä.
Kokoajan liikkeellä, en saa ikinä istuttua peräpäälleni ennen ku päivän hommat on pulkassa, mistä johtuu Turbo etuliite.

Kiinnostuksena terveysintoilu, huuhaa, juoksu, syönti, lauantait, kaiken maailman yleistieto, tositarinat, pyykin kuivuminen ja sen tuijotus ja liikuttelu(OIKEESTI), punkku, lohikäärmeet, sudet, mehustus, koirat, metsä, maaseutu lampaineen, moors, maaseutupubit, tatuoinnit, rock- ja hevimusiikki, unet, matkustelu ja kaurapuuro.

Olen mökkihöperöitynyt viimesen vuoden aikana ja mun kädet on aina jäässä.

Musta ois pitäny tulla arkeologi eikä tylsä toimistotäti.

Lady Deytheur - two for the price of one: pullantuoksuinen kotiäiti ja rahanhimoinen uranainen samassa pakkauksessa. Ikää yli kolmekymmenen, reippaastikin jo, lapsia kaksi ja miehiä yksi. Itä-Angliaan 11 vuotta sitten Hampurin, Helsingin ja Dublinin kautta päätynyt hämäläistyttö. Silloin harvoin kun vapaa-aikaa löytyy, harrastuksina ovat flamencon tanssiminen, DIY, punaviinin tai siiderin juonti television ääressä, kutominen ja kirkassilmäinen idealismi.

Veini on 49 ikäinen mies Tallinnasta(komea, mitä salaamaan), aikani maailmaa kierrettyäni, ensin merillä ja sitten Ruotsissa Englanissa jenkeissä ym. kiertänyt maailman kansalainen joka on asettunut Viroon, olen neljän lapsen isä (ekat lapset 27.tyttö ja 23 poika), ja toisen kerran avioliitossa, pieniä poikia on kaksi toinen 8v, ja toinen 10v. Aviolliitossa ja onnellinen, ammatiltani olen keittiömestari, vaimoni on virolainen, ja työskentelee sosiaali alalla lastensuojelussa Tallinnassa. Nikki nimeltään Vilma foorumillamme, puhuu sujuvaa suomea, ja kirjoittaakin jo aika hyvin!

Unelmani on kirjoittaa kirja ravintola alalta, ja pidänkin kirjoittamisesta yli kaiken, löysin harrastuksen nelisen vuotta sitten, ennen en tiennyt koneista mitään..olen seilannut vaikka missä, ja ollut afrikan pimeissä kolkissa viemässä unicefin tavaroita lääkeitä ja ambulanseja ym roinaa..kielitaitoni on surkea..silti minut haettiin aina paikalle kun kukaan muu ei pärjännyt

Yleensä ihmiset aina luulevat että valehten kun kerron  seikkailuistani, omaan kuitenkin äärimäisen rehelllisen luonteen, ja tavat! Siinäpä teille veini lyhykäisyydessään!

veini

Luuraan palstalla sekalaisesti, välillä päivittäin, välillä kerran kuussa jos sitäkään. Töissä ei saa kirjautua eikä kirjoitella foorumeille, joten usein olisi kyllä sanottavaa, mutta kotia ehdittyä ei sitten enää muistakaan. Toisaalta parempi ehkä näin.

Kolmenkympin raja menee rikki ensi kesänä, muutaman vuoden asustelun jälkeen tunnen ensimmäistä kertaa kotiutuneeni jonnekin, tänne itä-keskimaan kriminaalipääkaupunkiin. Asun Englannissa nyt jo toiseen otteeseen, kävin Coventryssä kääntymässä vuoden verran 2001 vuoden paikkeilla.

Suomessa osoitteenmuutokset olivat jokapäiväistä arkea jo hamasta lapsuudesta asti, ja etelä-suomea onkin tullut asustettua aika laajasti. Etelä-euroopassa kerkesin käydä kääntymässä neljän vuoden ajan lapsena, ja pisin yhtäjaksoisesti samassa paikassa asuminen rajoittuu tällä hetkellä neljään vuoteen, kahden vuoden päästä nähdään meneekö ennätys rikki.

Kun luppoaikaa löytyy töissä, surffailen eri maiden lehtiä, Ilta-Sanomien keskustelupalstaa luen ihan itseäni kiusatakseni kun otsasuoni alkaa yleensä sykkiä vartin jälkeen, ja Daily Mailia ihan siksi kun se on niin posketonta. Ihka-oikeita uutisia haalin bbc:ltä, hesarista (iltiksistäkin joskus täytyy myöntää) ja muista netistä löytyvistä lehdistä. Guardiania ja Timesiäkin luen joskus töissä, tosin viihdearvo ja usein uutisarvokin jää niissä hieman vajaaksi.

Telkkari meillä on muttei antennia, sarjoja ja leffoja katselemme kylläkin ehkä katselukeskiarvon ylikin ihan DVD:n ja netin voimalla.

Suomea en oikein kodiksi osaa mieltää, ja siellä olo olikin aina hieman ulkopuolinen. Täällä tunnun viihtyväni, ja aika näyttää tuleeko tästä saaresta pysyvä koti näin niinkuin vanhuutta ajatellen, vai tuupinko rollaattorini sittenkin siinä vaiheessa tropiikin lämpöön, kun ei kylmät ilmat oikein nytkään sytytä.

Tässä olisi hieman sekavaa esittäytymistä, kysyä toki aina saa jos jokin mieltä  kaivaa.

Kaya on 29-vuotias (viela 30 paivaa) nainen Lansi-Lontoosta...Englannin kamaralla kohta 2,5 vuotta ja koko aika asuttu Lontoossa.

Tyokseni teen tv-markkinointia suuressa amerikkalaisessa tuotantoyhtiossa. tyo on mukavaa ja kiireista. Asun kimppakampassa kahden muun suomalaisen tyton kanssa "Finlandshiressa"

tykkaan kayda ulkona iskemassa miehia (HA!) ja rakastan kayda keikoilla...olen vahan ehka rokkitahtigroupie ja pidan erityisesti lyhyista leadsingereista jack daniels on hyva ystavani ja paheeni on tupakointi...

pidan nukkumisesta ja harrastan liikaa shoppailua. tanssiminen on lempiliikuntalajini ja sita on harrastettu 5 vuotiaasta asti...jaanyt vahemmalle viimeisen parin vuoden aikana mutta tarkoitus olisi aloittaa uudestaan

pakkomielteena on julkkikset ja diet coke.

Olen varmaan tämän palstan vanhimpia: tulin Lontooseen 11 vuotta sitten, olin silloin 41 v   ...
Alunperin tein työsopimuksen kahdeksi vuodeksi, mutta täältä löytyi aivan yllättäen mies, jonka kanssa ollaan nyt oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Reissataan, nautitaan kotona kokkailusta ja ulkona syömisestä eli ruuasta yleensä.
Tällä palstalla olen viime aikoina ollut aika hiljainen, mutta tykkään lukea ja kuulla mitä muille palstalaisille kuuluu.

Hellu 28-vuotias Helsingistä kotoisin. Englannissa kolmatta vuotta. Seurustelen espanjalaisen miehen kanssa ja hanenpa vuoksi tanne brittein saarille rantauduin pidemmaksi aikaa.. vaikka suunnitelmissa on muuttaa Espanjaan ensi vuonna Haaveilen jo espanjan auringosta.
Kiinnostuksen kohteita ovat: matkustelu, taide, kielet, ruuanlaitto, yoga, muoti, tositv, leffat, lukeminen jne...

Heips kaikille1
Olen 23-vuotias Tampereen kasvatti ja rantauduin talle saarelle viime jouluna. Miehen perässä tietysti Asustelen tällä hetkellä nottinghamissa mutta haluaisin avartaa tuota maailman katsomusta lähtemällä jossain vaiheessa Espanjaan tai Australiaan (nyt kun vielä voittaisin siinä lotossa)
Harrastuksista mainitakoon harrastelijateatteri, shoppailu ja maailman parantaminen

iiki, olen 24vuotias opiskelija, kotoisin Pohojammaalta, opiskelen Kouvolassa. Se, miksi kirjoittelen ja luen tätä palstaa, ihan vain siitä syystä, että asuin vuoden verran Lontoossa, takaisin Suomeen muutin viime vappuna. Lähdin Lontooseen kesätöihin, mutta vajaan viikon asumisen jälkeen päätin jäädä pidemmäksi aikaa, lähinnä pomojen jatkuvasta pyynnöstä Viihdyin aluksi vaihtelevasti, mutta loppua kohti paremmin, ja nyt täytyy sanoa, että Suomi on ahdistava paikka, tai sitten olen vaan väärässä paikassa

Mun parhaat ystävät on mielikuvitusolentoja, joiden kanssa viihdyn hyvin. Äiti on ehkä paras ystäväni oikeista ihmisistä, sekä tietenkin olut ja tupakka. Olen katkera ja elämänhaluton, ja elättelen toiveita paremmasta elämästä Ei vais, mutta olen kyllästynyt elämääni tällä hetkellä. Oli ehkä virhe olla vuosi poissa koulusta, sillä nyt se tuntuu ihan mahdottomalta. Suurin haaveeni olisi voittaa 10 000 e jostain kisasta, että voisin maksaa opintolainani pois ja jättää koulu kesken, ja lähteä lukemaan jotain mikä oikeasti kiinnostaa (ihmisten mieli, haluan päästä rikollisten pään sisään intohimoisesti). Rakastan rikoksia ja toivoisin voivani joskus tehdä työtä sillä saralla. Luen alibia ja murha.infoa ja kaikkea rikoksiin liittyvää (paitsi fiktiota) ja sillä tavoin saan itseni pelkäämään kaikkia ääniä ja yksin kotona olemista

Asun yksin, onnellisesti, enkä voisi kuvitella eläväni miehen tai kenenkään muunkaan kanssa. Jos voisin, ottaisin itelleni lemmikin, mutta en tässä elämäntilanteessa.
Olen suunnitellut pistäväni elämäni sille mallille kuntoon, että ensi syksynä jos/kun valmistun koulusta, pakkaan kamat ja karistan suomen pölyt kintuistani ja suuntaan muualle. Suomen talvet saa riittää, kesät voin viettää Suomessa.

Toivoisin maailman rauhaa ja jos lähdetään niistä mahdollisista haaveista, niin sen 10 000:n lisäksi haluaisin tiputtaa 5kg ja piristyä tästä inhottavasta vuodenajasta huolimatta. Sekä toivoisin että ihmiset voisivat hyvin.

Kirsi, helsinkiläinen alunperin - vaikkakin sittemmin 20v vihtiläinen - vahvasti elänyt, kahdesti avioitunut sekä eronnut että leskeytynyt, kohtuuttomasti matkusteleva ja joltain reissulta sitten kolmannen partnerinsa talteen korjannut.... jos uskoisin häpeämisen kirkastavaan vaikutukseen niin nyt häpeäisin ...että vielä tässä kunnioitettavassa keski-iässä muuttaa miehen perässä minnekään, mutta kun en usko niin katselen vain huv***uneena..... lapsia kolme, joista nuorin seurasi mukana ja taistelee nyt paikallisessa koulussa puutteellisen kielitaitonsa kanssa....
Haluaisin taas koiran...tai kaksi.. niitä on ollut ainakin 40 (aikuisten oikeesti) mutta nyt "tarttis taas saada".....

Olen aidosti monilahjaton - ei jälkeäkään minkään sortin lahjakkuudesta - mutta innostuneena seuraan siinä suhteessa itseään onnekkampien suorituksia niin taiteiden kuin urheilunkin saralla ....harrastan maailmanparannusta hyvässä seurassa - punaviinin voimalla jos mahdollista - aloitan dieetin maanantaina...niin.. joka maanantai!! Jonkin verran maailman kolhima ja pinnalta rypistynyt mutta henkisesti 14 v...vaikka jo tässä iässä tajunnut, ettei mikään ole niin musta-valkoista...itse asiassa rakastan harmaan sävyjä.
Melkein yhtä paljon kuin värejä    

Nyt kun vielä keksis, mitä alkais tehdä isona, niin täähän olis ihan yhtä juhlaa!!

Olen hieman paalle kolmekymppinen Savossa kasvanut vahvalla karjalaisvaikutteella, talla saarella menossa nyt kahdestoista vuosi, paikkakunta vaihtunut muutamaan otteeseen. Nykyisin lounais-rannikolla. Mies ja leikki-ikainen tytar ja pikkukakkonen on masuasukkina viela muutamia viikkoja, kovasti kaipaamme suomea puhuvaa leikkiseuraa!