Tuttuakin tutumpaa! Muutimme Englantiin esikoisen (poika) ollessa 15. Myös meillä oli erittäin vastentahtoinen muuttaja. Teimme sen virheen, että muutimme Englantiin jo viisi viikkoa ennen koulun alkua, joten teinillä ei ollut mitään muuta tekemistä kuin olla kotona isän, äidin ja pikkusiskon kanssa. Jep, tosi huono juttu. Neljä vuotta myöhemmin Englannista Suomeen muutti isä, äiti ja pikkusisko. Esikoinen jäi Englantiin, jossa on nyt asunut jo yhteensä 10 vuotta. Välillä kävi Suomessa armeijan, mutta Englannista häntä ei enää pois saa. Helpolla tähän ei päästy, mutta nykyään kaikki ovat tyytyväisiä. Eikä vähiten se entinen teini. Englannissa viettämämme neljä vuotta ovatkin lopulta osoittautuneet yhdeksi parhaista jaksoista elämässämme. Suurena apuna sopeutumiseen oli koulu tiukkoine määräyksineen ja koulupukuineen sekä kaverit, joita tuli ensin koulun myötä ja sitten myöhemmin myös koulun ulkopuolelta. Olen myös tyytyväinen siitä, että pidin pääni ja raahasin pojan yhteen tapaamiseen parin muun suomalaisperheen kanssa. Näistä kahdesta perheestä tulikin meille todella läheisiä ystäviä. Kerran kuussa järjestimme lapsille (yhteensä viisi nuorta) lanit. Tapasimme vuorotellen kunkin kotona, lapset kantoivat tietokoneet mukanaan (silloin ei vielä ollut läppäreitä kellään) ja me aikuiset vietimme yhdessä iltaa nuorten pelaillessa. Jossain vaiheessa aikuiset siirtyivät koteihinsa nukkumaan ja nuoret pelasivat yleensä melkein läpi yön. Seuraavana päivänä nuoret haettiin kotiin ja seuraavan kerran tavattiin taas porukalla kuukauden päästä. Nykyään esikoinen tekee unelmatyötään ohjelmoinnin parissa. Silloin alkuaikoina joskus nauroimme, että niin siinä varmaan käy, että kun Suomeen lähtö koettaa, ei poikaa enää saada mukaan. Mutta ikimaailmassa en olisi uskonut, että niin siinä ihan oikeasti lopulta käy. Joten toivotan sinulle ja perheellesi tsemppiä, asioilla on kuitenkin lopulta tapana järjestyä.

Kyllähän se vaikeinta murrosikää elävän vieminen vieraaseen maahan asumaan on varmaan melkein pahinta, mitä lapselleen voi tehdä. Nyt vuosien mittaan olemme moneen otteeseen jutelleet noista ajoista ja poika on jo aikoja sitten myöntänyt, että muutto oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Nykyään meillä on erittäin hyvät välit, eivätkä välit onneksi katkenneet tyystin ihan niinä huonoimpinakaan hetkinä. Laitoin juuri pojalle viestiä jossa lainasin osia kirjoituksistasi. Tässä hänen vastauksensa: "Huh huh kun rupesi naurattamaan, sita en tieda etta minka takia kuulostaisi tutulta en mina ainakaan tieda ketaan tietokone norttia keta olisi tanne raahattu vastoin tahtoaan joka olisi ilmaissut mielipiteitaan aanekkaasti..." Niipä niin, ihan kuin pojastani olisit kirjoittanut. Toivon tosiaan, että näistä kirjoituksistani on sinulle hyötyä. Itsekin olisin kaivannut silloin kymmenen vuotta sitten jotain rohkaisua. Tai kristallipalloa, joka olisi kertonut, että vaikeistakin ajoista selvitään. Oikein hyvää kesää koko teidän perheelle ja pojalle terveisiä

Helsbels tassa hei   Mulla on ollut kirjautumisvaikeuksia, ehka palsta tietaa jotain mita mina en, eika siten ole paastanyt mua sisalle pitkaan aikaan....

Hei kaikille

Olen ihan uusi täällä. 29v. perheenäiti Itä-Suomesta, yksi lapsi (2,5v.) Mies (33v.) alottaa ohjelmointiopinnot tänä syksynä Joensuussa ja hänen kansainvälinen vaihto/harjottelu olisi tarkotus suorittaa Lontoossa. Parin vuoden päästä olis tarkotus olla siellä kulmilla  

Itse rakastuin Lontooseen ja englantilaiseen kulttuuriin (paitsi jalkapalloon!) v.-96, kun 16-vuotiaana oli leirikoulussa Lontoossa. Kotona kokkailen englantilaista ruokaa aina kun sille päälle satun ja olen tainnut lukea kaikki Lontoota käsittelevät kirjat tämän peräkylän kirjastosta   Miehen kanssa oltiin Edinburghissa häämatkalla 2006 ja lomalla Lontoossa viime kesänä    En vaan saa tarpeekseni  

Viestit Lontoossa asuvilta lapsiperheiltä ovat oikein, oikein tervetulleita  

t. FinnMom l. Mia

PS. Olen innokas käsitöiden tekijä ja miulta saa "tilata" esim. villasukkia ja -lapasia niin lapsille kuin aikuisillekin. Olen kuullut, että Englannista ei saa kunnon villavaatteita lapsille ja mielelläni niitä kohtuu korvauksesta teen, jos joku vaan tarvitsee (langat + 5-10€).

Olen 27-vuotias jatko-opiskelija Helsingistä. Muutin juuri Lontooseen aussi-britti avopuolisoni kanssa. Asustelen shishojen kansoittamassa Marylebonessa. Kirjoitan väitöskirjaani, nautin bändikeikoilla käymisestä, matkustelusta ja filosofoinnista viinin äärellä. Rakastan mansikkapirtelöitä, kuumia kesäpäiviä ja parfyymin ja tupakantuoksuisia suurkupungin katuja. Olen uskollinen Chardonnay-tyttö.

Jenna, Brighton oli syynä siihen, että siellä yhden kesän nuorena vietettyäni muutin tänne Englantiin aika paljon vanhempana... Ja edelleen käyn Brightonissa usein, jopa sen talon edessä, jossa silloin sen kesän vietin... (ohhoh, tulipa tässä fiilisteltyä    ...)
Joko olet käynyt Brightonin Suomi-baarissa?

Joo, mäkin kyllä tykkään Brightonista tosi paljon. Ja Suomi-baari Northern Lights on tullut jo tutuksi  

Jos muuten tellu tai sirri (tai kuka vaan) olette joskus Brightonissa päin, niin mulle saa laittaa viestiä, mut saa erittäin helposti houkuteltua esim. pubiin muutamille drinkeille

Olen 24-vuotias entinen pikkukylän tyttö Savon sydämestä.

Muutamien suomalaisten kaupunkien ja kylien kautta kiertäen löysin itseni Lontoon nurkilta, oikeammin Hatfieldistä, Hertfordshiresta.

Opiskelen University of Hertfordshiressä suomalaisen poikaystäväni kanssa ja nyt alkusyksystä muutimme St Albansiin.

Vietimme viime vuoden vaihto-oppilaina Kaliforniassa ja nyt suoritamme viimeistä undergraduate vuottamme yliopistossa.

Saa nähdä mihin virta seuraavaksi vie, onko edessä muutto uudelle mantereelle, jäämmekö Britteihin vai palaammeko Suomeen. Elämme jännittäviä aikoja.

Keitäs muita suomalaisia löytyy St Albansista?

Terkuin,

Anni

Olen 29 v Tuusulan kasvatti ja olen asustellu Briteissa vahan siella sun taalla vuodesta 2002. Tulin tanne aikoinaan opiskelemaan yliopistossa ja samaa rataa jatkan edelleen. Nyt on kierroksissa kolmas yliopisto ja vaitoskirja luonnontieteiden parissa. Muutin pari vuotta sitten tanne Blairgowrien kylaan Taysiden takamaille Skotteihin ja vietan aika rauhallista elamaa Walesilaisen avopuolison kanssa tehden loputonta remonttia ja samoillen pitkin ylamaiden lohijokia tutkimusharveleitteni kanssa.

Jo nimimerkistäkin voinee päätellä etunimen näin ihan ensialkuun. 20 something, residenssi tällä hetkellä Porvoossa, miesystävän vuoksi tulee vierailtua Lontoon itäpuolella yhä vain tiheämpään tahtiin. Rakastan erilaisia kieliä ja kulttuureja, myös ruoanlaitto on silloin tällöin jopa ihan mukiinmenevää. Luonteeltani olen melko sosiaalinen ha avoin. Kun taas seuraavaksi tulee Englantiin, olisi mukava vaikka törmäillä alueen muihin suomalaisiin! Jos asiat näin jatkuvat, enköhän minäkin niillä nurkilla tule asumaan hieman pysyvämmin.

Tervetuloa kaikille uusille! Kiva saada uusia keskustelijoita  

Olet BB-isä varmaan jo tietoinen merimieskirkon toiminnasta ja tenaville järjestetystä pallero kerhoista?

Elina A - Missä päin itäistä Lontoota vierailet? Itse asun SE Lontoossa, mutta ystäviä ja työpaikka idässä toisella puolella jokea ja voidaan hyvin "törmäillä".

Heipparallaa kaikille ja aurinkoista kevättä!

Olihan mukava löytää tällaisen foorumin olemassaolo  
Olen Wirralissa asusteleva, 38-vuotias naisihminen. Asunut Englannissa olen nyt pian 10 vuotta (Surrey, Kent, Dorset) ja naimisissa englantilaisen miehen kanssa. Perheeseemme kuuluu ihana pieni mies, 15kk, jota nyt hoitelen kotona.

Onkohan täällä ketään Wirralissa asustelevaa, tai edes lähiseutuvilla??