Onko teille tarttunu kellekkään paikallinen aksentti vai vejättekö Suomalaisella/Skandinavian aksentilla?

Toinen kysymys. Onko kukaan asunu jossain muualla ja puhuu sujuvasti jotaki toista kieltä ja jos on niin kertokaapa kyseisen maan aksenttieruavaisuuksista ja ymmärtääkö niistä mitään. Tai tarttuuko ne niin ku esim. täällä.

Tuli vaan mieleen ku ostin joskus jotain ja jotenki siinä kävi ilmi että oon Suomesta ja se huuli pyöriänä katto että en ois tienny että oot ulkomaalainen ku nuin Yorkshiren aksentilla puhut. Nauratti vähän. Jos mää vejän englantia Yorkshiren aksentilla ja suomea Olun murteella niin mää oon sitte tosi pohojosen tyttö

Aksentit, yks mun arjen ärsyttävimmistä asioista.

Joka kerta kun asioin Subwayssä joko a) subin työntekijä b) jonossa edelläoleva tai takana oleva kommentoi että "Are you American?" Mä oon ollut vaihdossa Pennsylvaniassa lukiossa eli ääöö, 3-4 vuotta sitten ja mä kyllä picked up that American accent pretty well. Mä puhuin jo ennen Jenkkeihin menoa tosi amerikkalaisesti ja nyt entistä enemmän. Mua jotenkin aina ärsyttää kun ihmisten täytyy kommentoida sitä että oonko mä jenkki, koska mun puheessa on niin paljon skandisössötystäkin seassa. Mut se on helppo small talk aihe niin ehkä siks porukka jaksaa jauhaa : D Tänään hehkutin koulussa kun omasta mielestä olin kuulostanut aamulla hirveen britiltä ja kaveri sitten kysyi koko luokan ollessa hiljaa "say Olive Garden" ja mähän tietty vedin sen niin amerikkalaisesti että koko luokka räjähti nauruun : D So much for having that cockney accent, yeah? : D

Oon kyl yrittänyt saada sellast proper east london lingoo down mutta en mä vaan saa mun jenkkiaksenttii millään pois. Ja toisaalta se on ihan hyvä niin, on toi amerikkalaisuus aika iso osa mua vieläkin. Yhtä lailla kuin suomalaisuuskin. Otan sen vaan aina törkeänä loukkauksena jos joku luulee mua jenkiks : DD Ja vaikka kuinka haluaisin sopeutua tänne niin kyl mä mun aksentista haluan pitää kiinni. Voi hyvää enkkua puhua skandiaksentillakin :--)

Ps. Sillon kuin aloitin high schoolin jenkeissä, porukka luuli että oon jostain Georgiasta tai sen lähettyviltä Jenkkien eteläosasta.. Se oli musta hyvin hyvin hyvin kummallista koska en ollut mikää howdy ya'll tyyppi : D

hanna, mä opin ikean nettisivuilta mikä duvet on : D

Tämä nyt on taas ikuinen omakehun aihe. Mullapa on sujuva aksentti lällällää jne. Jokainen voi kuvitella omassa mielessään mitä haluaa.

Totuus kuitenkin on että kyllä se ulkomaalainen aksentti sieltä tulee esille jossain vaiheessa.

Englantilaiset ovat vaan niin kohteliaita etteivät huomauta asiasta...

Mulle tarttui 03-04 lukuvuonna vaihdossa ollessa jenkkiaksentti aika tiukkaan. Siellä ollessa mua luultiinkin jatkuvasti chicagolaiseksi. Australiassa backpackerinä pyöriessä puhuin vielä sujuvaa amerikkaa, mut aloin ottamaan "oikoteitä" joissain sanoissa brittiläisittäin (tiätteks, ku jokaista kirjainta ei tartte lausuu jne.) ku oon vähän laiska. Täällä hengatessa on sit puoliks tarttunut englantilainen ääntämys, mut joissain jutuissa paistaa läpi se amerikkalaisuus enkä todellakaan voi väittää osaavani lausua kaikkea englantilaisittain.

Skandinaavista/suomalaista aksenttia mulla ei oo puheessa koskaan ollut. Jos ei Ausseissa luultu jenkiks/kanukiks, niin sit arveltiin mun olevan irkku (mitä en kyl ihan ymärrä)

Tuli mieleen noista aksenteista tai tassa tapauksessa murteista, etta miten paljon teilla on oma suomalainen murre havinnyt aikaa myoten? Olen toki tajunnut, etta minulla on oma murre pehmentynyt aikaa myoten mutta olin hieman yllattynyt ja pettynyt kun eras tapaamani tuntematon suomalainen kommentoi hiljattain, etta ei minun puhetyylista enaa kuule mista pain Suomea olen vaikka han itse oli siella viettanyt puoli vuotta. Ei ole todellakaan tarkoitus menettaa murrettani mutta niin se vain on tainnut aikaa myoten havita, jos ei nyt kokonaan niin ainakin niin, etta se kuuluu vain valilla tietyista ilmauksista tai jos rupean tarkoituksella murtamaan vahvemmin. Onkohan suomalaisilla ylipaatakin murteet vahan haviamassa kun porukka asuu ympari Suomea tai on tekemisissa paljon enemman eri murrealueiden edustajien kanssa? Olen nimittain huomannut, etta alkaa olla yha vaikeampi sanomaan uusista, tapaamistani suomalaisista, etta mista pain Suomea he ovat. Liekko vika siis minussa vai heissa?

Mulla on suomalainen 'oma' Kymenlaakson aksentti tullut vahvemmaksi vanhemmiten. Ehka ihan tietoisestikin, koska olen huomannut etta esim. mun vanhat kaverit puhuu vahvemmalla murteella kun tulevat vanhemmiksi, ja sita on kiva kuunnella ja sitten tulee itsekin puhuttua enemman silla murteella.

Sita vahan ihmettelen noissa aikaisemmissa kommenteissa kun joku sanoi etta on kovasti yrittanyt saada itselleen nykyisen asuinpaikan, oliko se nyt cockney, murteen. Miksi? Eihan ihminen joka on aikuisena muuttanut vaikkapa Lontooseen, ole mikaan cockney. Pitaisiko savolaisten heti Turkuun muutettuaan ruveta puhumaan Turun murteella ja unohtaa oma murteensa (joka voi liittya identiteettiin aika vahvastikin)? Mun mielesta suomalainen voi puhua englantia erittain sujuvasti ja ymmarrettavasti, mutta silti suomalaisella aksentilla eika se pitaisi olla mitenkaan hapean asia eika jotain sellaista mista pitaisi paikallisia matkien paasta eroon. Ja sita paitsi, jos sattuu vaikka muuttamaan Englannissa alueelta toiselle niin siinahan olisi aika homma olla jatkuvasti muuttamassa omaa puhettaan paikalliseksi! Ei kielioppivirheet/huono sanavarasto ole ollenkaan sama asia kuin aksentti. Mulle ei ole koskaan tullut mieleen jotenkin ajatella negatiivisesti esim. irkuista tai skoteista jotka asuu Lontoossa tai taalla etela-Englannissa ja puhuvat omalla vahvalla aksentillaan, joten miksi suomalaisten pitaisi sitten 'haveta' omaa aksenttiaan ja yrittaa paasta siita eroon?

Niin ja siita olen myos samaa mielta Hanna-Kristiinan kanssa etta jos joku paikallinen sanoo etta ei susta yhtaan kuule etta olet ulkomaalainen, se on vain yleinen kohteliaisuus eika mikaan tosiasia. Jos joku nyt haluaa kuulla onko itsella aksenttia niin voihan sita vaikka aanittaa omaa puhettaan ja kuunnella, luulisin etta silloin saa aika hyvan kuvan siita kuinka natiivilta kuulostaa.

Luulisin kans, että yleensä nuo natiivinkuuloiseksi kehumiset on kohteliaisuutta. Toki joillekin tuntuu tarttuvan aksentit helpommin, varmaan tosiaan tuota imitointikykyä. Oon myös huomannut, että toisilla korva on paljon parempi tunnistamaan aksentteja. Ite en esim. ole siinä kovin hyvä. Eli saattaisinpa olettaa natiiviksi jonkun, jolla toisen korvaan selkeä ulkomaalaisaksentti. Mun täällä alle kouluikäisestä kasvanut poika muuttaa puhetyyliään sujuvasti puhekumppanin mukaan. Olin vieressä, kun puhui yliopistokaverin kanssa puhelimessa ja en meinannut ymmärtää mitään

Samaa mieltä enkkujen kohteliaisuudesta   ja olen sitä mieltä että aikuisena maahan muuttaneen ihmisen on erittäin vaikea omaksua täysin natiivi puhetyyli.. ja miksi pitäisikään?

Luulen, että moni ulkomaalainen ei ole koskaan elämässään kuullut suomalaisen puhuvan englantia ja siksi eivät vain osaa ollenkaan arvata aksentista äidinkieltä.

Mulle kanssa tarttuu murteet ja erityisesti poimin sanoja muista murteista jos pidän niistä...

Suomeksi olen aika "murteeton" juuri edellämainitun takia, mutta ehkä minut Hesalaiseksi tunnistaa puhetyylistä juuri ja juuri, mutta sitä täytyy kysyä tutuilta!

Ne harvat, jotka on osanneet epäillä aksenttia suomalaiseksi, on ollu sellaisia, joilla suomalaisia tuttuja. Useimmiten mua luullaan hollantilaiseksi, jos jotain uskaltavat arvata.
Kävin täällä parisen vuotta espanjantunneilla, joissa keskustelua paljon ja kyllä englantilaisten ääntämys riipi mun korvia. Espanjankielestä kun oon aina tykänny tosi paljon ja pidän sitä kauniina. Ryhmässä oli osan vuodesta Espanjassa asuviakin, joille ei siis tosiaankaan ollut tarttunut paikallisääntämys.

Kata wrote on 15.03.2012 at 12:18:06:


Ma voisin vaan istua ja kuunnella Boris Johnsonia. Se jotenkin puhuu niin kivasti

Täytyy myöntää että melkein kadehtien kuuntelen joskus nuorten suomalaisten enkkua täällä. Kyllä se luistaa paljon paremmin kuin meiltä vanhemmilta jotka ovat asuneetkin täällä paljon kauemmin. Ehkä se johtuu myös siitä että he ovat nuorena saaneet paljon enemmän virikkeitä englanninkielestä tv:stä ja muista kuin me aikanamme saimme.

Itse olen ollut kohta neljäkymmentä vuotta täällä ja varmasti on aksentti. Se riippuu siitä kuka sitä kuuntelee ja kuka siitä huomauttaa. Mielestäni mitä parempi koulutus enkuilla, sitä paremmin huomaavat mutta ovat sen verran fiksuja etteivät heti huomauta ja toisaalta ne jotka eivät muista kielistä mitään tiedä ja omakin englanti on sellaista paikallisenglantia, niin eivät yhtä herkästi huomaa ja siten ei tule kyselyjä.

Yksi sukulaisen sukulainen on 100-v täällä ja syntynyt Amerikassa ja vaikka hän on asunut täällä jo 80-v niin kyllä se amerikkalainen aksentti siellä vielä on.

Jos tosiaankin viitsii kuunnella tarkkaan itseään äänitykseltä niin varmasti kuulee oman aksenttinsa, olkoon se suomalainen tai sekoitus. Itseäni ärsyttää kun kuulen oman ääneni puhelinvastaajassa kun soitan kotiin. Mies ei suostu vaihtamaan sitä  

Oma suomenkieli ei ole unohtunut yhtään (paitsi oikeinkirjoitus). Ne sanahaut joita haen suomenkielessä ovat aivan samanlaisia kuin englanninkielessäkin eli vanhuutta! Jotkut sukulaiset huomauttavat että s ja t kirjaimet suhahtavat eri lailla ja aloitan liian usein lauseen tyypillisellä englanitlaisella  'err' tavulla enkä pamauta asiaa kuin tykillä kuten suomalaiset.

Sääliksi käy sellaisia suomalaisia jotka eivät ole koskaan oppineet kunnolla lausumaan  englantia ja ovat unohtaneet suomenkielen ja kumpikaan ei suju hyvin. Ja niitä on.

Tulin eilen Suomesta ja kyllä sen huomaa että ilmaisut ovat vieläkin näin monen vuoden jälkeen helpompia suomeksi kuin englanniksi ja joillekin suomalaisille sanoille ei vaan ole yhtä hyvää vastiketta englanniksi.